Laki rankaisee nykyään vainoamisesta, uhkailusta ja valheiden levittämisestä, mutta vainoaminen edellyttää, että samaa ihmistä kiusataan toistuvasti. Väliin jää siksi kiusanteko, jossa jokainen uhri saa osansa vain kerran. Ajatellaan videontekijää, joka käy nolaamassa, säikyttelemässä tai härnäämässä tuntemattomia ihmisiä kameran edessä satoja tai tuhansia kertoja ja ansaitsee videoilla mainosrahaa. Ketään uhreista ei ole vainottu, mutta kiusaaminen on koko liiketoiminnan idea. Ehdotan tässä uutta, yleistä kiusantekorikosta: rangaistavaa olisi toiminta, jonka selvä päätarkoitus on kiusata toista ja jolla ei ole mitään muuta järkevää tarkoitusta, vaikka se kohdistuisi kuhunkin vain kerran. Se, että kiusaamisella tienaa rahaa, ei kelpaisi puolustukseksi vaan pikemminkin pahentaisi tekoa. Samalla tavallinen kritiikki, journalismi ja satiiri pitää rajata selvästi ulos, ettei laista tule sananvapauden kahletta.
Tämä on keskeneräinen työversio: lakitekstiluonnos on hahmotelma, ei viimeistelty ehdotus.
Rangaistavuus ei saa riippua alustasta eikä rahasta
Jos tavoitteena on nimenomaan yleinen kiusantekorikos, joka kattaisi myös kaupallisesti tehdyn häirinnän esimerkiksi YouTubessa, säännös kannattaa muotoilla niin, ettei rangaistavuus riipu alustasta tai siitä, saako tekijä toiminnasta rahaa. Kaupallinen hyöty olisi sen sijaan nimenomainen ankaroittava seikka.
Laillisuusperiaate vaatii tarkkarajaisuutta
Suomessa tällaisen säännöksen pitää olla varsin tarkkarajainen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi: rangaistavan käyttäytymisen pitää olla ennakoitavissa laista. Siksi nykyisessä rikoslaissa esimerkiksi vainoaminen ja kunnianloukkaus on määritelty konkreettisten tekojen ja vaikutusten kautta. Vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta (RL 25:7 a, Minilex). Kiusanteko, joka ei pelota mutta vaivaa, nöyryyttää ja hankaloittaa, ei aina mahdu tähän.
Korkein oikeus on myös linjannut, ettei kaikki voimakaskaan palaute esimerkiksi viranomaiselle ole rangaistavaa ja että vainoaminen edellyttää samaan henkilöön kohdistuvia toistuvia tekoja (KKO 2022:9, kommentaari). Kertaluonteinen teko ei siis ole vainoamista, vaikka tekijä toistaisi saman tempun sadoille eri ihmisille. Juuri tähän aukkoon luonnos on tarkoitettu.
Luonnos: Kiusanteko
Kiusanteko
Joka tahallaan menettelee toista henkilöä kohtaan tavalla,
- jonka pääasiallisena ja olosuhteista selvästi ilmenevänä tarkoituksena on aiheuttaa tälle haittaa, vaivaa, häiriötä, nöyryytystä, ahdistusta tai muuta vastaavaa kielteistä seurausta,
- jolle ei olosuhteet kokonaisuutena arvioiden ole muuta varteenotettavaa, hyväksyttävää ja itsenäistä tarkoitusta, ja
- jota ei sen vähäisyys tai muu seikka huomioon ottaen voida pitää tavanomaisena tai siedettävänä ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluvana menettelynä,
on tuomittava kiusanteosta sakkoon.
Kiusantekona voidaan pitää erityisesti toisen nolaamista, säikyttelemistä tai härnäämistä, toistuvaa yhteydenottoa, seuraamista, häiritsemistä, tarkoituksetonta ilmoitusten tai vaatimusten tekemistä, toisen toiminnan järjestelmällistä vaikeuttamista taikka tätä koskevan aineiston valmistamista, julkaisemista tai levittämistä, jos menettely täyttää 1 momentissa säädetyt edellytykset. Kiusanteoksi voi riittää yksittäinen teko.
Menettelyn kaupallinen luonne, siitä saatava taloudellinen hyöty tai yleisön hankkiminen menettelyn avulla ei muodosta hyväksyttävää tarkoitusta, jos toiminnan pääasiallinen sisältö tai tarkoitus on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toisen kiusaaminen.
Arvioitaessa menettelyn tarkoitusta on otettava huomioon erityisesti tekojen sisältö, se, onko tekijä menetellyt samalla tavalla useita eri henkilöitä kohtaan, tekojen tallentaminen julkaisemista varten, tekojen toistuvuus, tekijän aikaisempi toiminta, tekijän lausumat tarkoituksestaan sekä se, onko menettelyllä ollut kiusanteosta riippumaton todellinen tarkoitus.
Kiusantekona ei kuitenkaan pidetä perusteltua arvostelua, mielipiteen ilmaisemista, satiiria, journalistista toimintaa, tieteellistä tai taiteellista toimintaa, kuluttajapalautetta, oikeussuojakeinojen käyttämistä, viranomaiselle tehtyä perusteltua ilmoitusta eikä muuta perusoikeuden tai laillisen oikeuden käyttämistä, ellei toimintamuotoa käytetä ilmeisesti vain verukkeena kiusantekoon.
Jos teosta muualla laissa säädetään ankarampi rangaistus, sovelletaan ensisijaisesti sitä säännöstä.
Mainostulot eivät tee kiusaamisesta hyväksyttävää
Kaupallisuutta koskeva momentti olisi tärkeä juuri YouTube-, TikTok-, podcast- ja striimaustapauksissa. Puolustukseksi ei yksin riittäisi: “teen näitä videoita saadakseni näyttökertoja ja mainostuloja”. Jos videoiden varsinainen konsepti on tuntemattomien ihmisten tarkoituksellinen kiusaaminen kameran edessä, kaupallinen motiivi ei muuttaisi sitä hyväksyttäväksi tarkoitukseksi.
Kriittinen video ei ole rikos siksi, että sillä tienaa
Samalla tavallinen kriittinen YouTube-video ei olisi rikos vain siksi, että tekijä ansaitsee sillä rahaa. Jos videolla on todellinen journalistinen, yhteiskunnallinen, viihteellinen, arvosteleva tai muu itsenäinen tarkoitus, tunnusmerkistö ei lähtökohtaisesti täyttyisi. Poikkeus on tärkeä sananvapauden kannalta. Myös nykyisessä kunnianloukkaussäännöksessä on erikseen suojattu arvostelu, joka kohdistuu toisen toimintaan esimerkiksi politiikassa, elinkeinoelämässä, virassa, tieteessä tai taiteessa ja joka ei selvästi ylitä hyväksyttävää (RL 24:9:n 2 momentti, Minilex).
Seuraava askel: perusmuoto ja törkeä tekomuoto
Toimivampi lakimalli syntyisi jakamalla rikos perusmuotoiseen kiusantekoon ja törkeään kiusantekoon. Törkeässä tekomuodossa esimerkiksi järjestelmällinen kaupallinen häirintä, suuri uhrien määrä, suuri yleisö tai huomattava taloudellinen hyöty voisivat nostaa enimmäisrangaistuksen sakosta vankeuteen.
Avoimia kysymyksiä: voiko kohde väistää, ja onko verkko eri asia?
Luonnokseen voisi lisätä vielä kaksi näkökulmaa:
- Voiko kohde välttää tilanteen? Arvioitaviin seikkoihin voisi kuulua se, onko kiusatulla ollut kohtuullinen mahdollisuus välttää menettely. Viestit voi estää, mutta itsestä tehtyjä videoita ei voi lakata olemasta, eikä omasta kodistaan voi muuttaa pois naapurin kiusanteon takia.
- Verkossa ja kasvokkain tehty kiusanteko. Laissa voisi mainita erikseen, miten verkossa ja muualla tapahtuva kiusanteko eroavat, esimerkiksi yleisön koon, aineiston pysyvyyden ja leviämisen osalta.
Uutuusarvo
Hain vastineita Suomen, muiden Pohjoismaiden, Ranskan ja Saksan laeista sekä suomalaisesta lainvalmistelusta hakusanoilla kuten kiusanteko rikos, maalittaminen rikoslaki, hensynsløs atferd, harcèlement moral en ligne ja Schikaneverbot.
Norjassa on jo hyvin lähellä oleva yleissäännös
Lähin vastine on Norjan rikoslain 266 § (hensynsløs atferd): sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen tuomitaan se, joka pelottavalla tai kiusallisella käytöksellä tai muulla häikäilemättömällä toiminnalla vainoaa toista tai muuten loukkaa toisen rauhaa (ung.no). Norjan korkein oikeus vahvisti syyskuussa 2025 tuomion pykälän nojalla Facebook-julkaisusta, jolla haluttiin vahingoittaa toisen ammatillista asemaa (HR-2025-1726-A). Yleinen kiusantekorikos ei siis ole Pohjoismaissa ennenkuulumaton. Norjan pykälästä kuitenkin puuttuu luonnoksen kaksi keskeistä osaa: nimenomainen sääntö, ettei kaupallinen motiivi ole hyväksyttävä tarkoitus, ja luettelo suojatuista toimintamuodoista.
Ranska huomioi verkon, Saksa “ainoan tarkoituksen”
- Ranskan rikoslain 222-33-2-2 artikla rankaisee toistuvasta häirinnästä, joka heikentää uhrin elinoloja. Verkossa tehty häirintä on ankaroittava peruste, ja myös usean henkilön yhteinen “rynnäkkö” on häirintää, vaikka kukaan ei yksin toimisi toistuvasti (LAGBD). Tämä vastaa luonnoksen avointa kysymystä verkon erityisyydestä, mutta ei käsittele kaupallisuutta. Luonnoksen tilanne on lisäksi tämän peilikuva: yksi tekijä ja monta uhria, joista kukin kohdataan vain kerran.
- Saksan siviililain 226 § (Schikaneverbot) kieltää oikeuden käytön, jos sillä voi olla vain tarkoitus vahingoittaa toista (buzer.de). Ajatus “ei muuta hyväksyttävää tarkoitusta” on siis vanha, mutta siviilioikeudessa, ei rikoslaissa.
Suomessa lainvalmistelu on viime vuosina keskittynyt muun muassa pakottavaan kontrolliin lähisuhteissa (Verkkouutiset 2023, LA 35/2025). En löytänyt suomalaista ehdotusta yleisestä kiusantekorikoksesta. En myöskään löytänyt mistään maasta säännöstä, joka sanoisi suoraan, ettei kiusaamisesta saatu mainostulo tai yleisö tee siitä hyväksyttävää. Uutuusarvo on juuri tässä kaupallisuussäännössä ja sen yhdistämisessä Norjan kaltaiseen yleissäännökseen, jossa on suomalaisittain tarkkarajainen tarkoitustesti ja sananvapauspoikkeus, sekä siinä, että luonnos kattaa nimenomaan sarjamaisen, eri ihmisiin kohdistuvan kertakiusanteon. Vastinehaku tehtiin alun perin pitkäkestoisen kiusanteon näkökulmasta, joten juuri sarjamaista kertakiusantekoa koskevia säännöksiä muissa maissa en ole hakenut erikseen.
Teoreettinen arvo
Ilman lakia alustat ja nykyiset rikokset hoitavat osan
Vertailukohta on lähitulevaisuus ilman uutta rikosta. Alustojen tekoälyyn perustuva moderointi paranee joka tapauksessa, EU:n alustasääntely velvoittaa puuttumaan laittomaan sisältöön, ja vakavin häirintä on jo vainoamisena, laittomana uhkauksena tai kunnianloukkauksena rangaistavaa. Uuden rikoksen arvo on vain se haitta, joka jää näiden väliin ja jota laki ehkäisisi pelotevaikutuksellaan: kiusanteko, joka ei pelota eikä valehtele mutta nöyryyttää ja hankaloittaa, jossa kukin uhri kohdataan vain kerran, ja joka on alustan sääntöjen puitteissa usein sallittua.
Fermi-arvio: noin 0,2–18 miljardia dollaria vuodessa
Oletetaan, että kaikki vauraat demokratiat ottaisivat tällaisen rikoksen käyttöön.
| Tekijä | Arvo | Lähde |
|---|---|---|
| Sukupuolittuneen verkkoväkivallan kustannus EU:ssa | 49–89 mrd. € / v ≈ 54–98 mrd. $ | Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu 2021 (EPRS, vuositaso: EIGE) |
| Laajennus kaikkiin sukupuoliin ja kasvokkaiseen kiusantekoon | × 1,5–2,5 | oma oletus |
| Laajennus EU:sta kaikkiin vauraisiin demokratioihin | × 3–5 | oma oletus |
| Osuus haitasta, joka jää nykyisten rikosten ja moderoinnin väliin | 5–15 % | oma oletus |
| Lain pelotevaikutus tähän osuuteen | 2–10 % | oma oletus |
Häirinnän kokonaishaitta olisi näin noin 240–1 200 miljardia dollaria vuodessa. Mittakaavan tarkistukseksi: Yhdysvalloissa 41 % aikuisista on kokenut verkkohäirintää ja 25 % vakavampaa häirintää (Pew 2021).
- Alaraja: 240 mrd. $ × 5 % × 2 % ≈ 0,2 mrd. $ / vuosi
- Yläraja: 1 200 mrd. $ × 15 % × 10 % ≈ 18 mrd. $ / vuosi
Haarukka on siis noin 0,2–18 miljardia dollaria vuodessa. Suuruusluokka-arvio, ei ennuste.
Eniten heiluttaa se, pelottaako sakko ketään
Tulosta heiluttaa eniten pelotevaikutus. Pelkkä sakkorangaistus ei välttämättä pelota tekijää, jonka kanava tuottaa enemmän kuin sakko maksaa. Siksi törkeä tekomuoto ja kaupallisuussääntö ovat arvon kannalta luonnoksen tärkeimmät osat. Toiseen suuntaan vetää riski, että epätarkka säännös saisi ihmiset välttelemään myös sallittua kritiikkiä. Jos sananvapauspoikkeus ei toimi käytännössä, nettoarvo voi jäädä alarajalle tai alle nollan. Luku ei myöskään sisällä poliisin ja tuomioistuinten lisätyön kustannusta.
Muutoshistoria
- v2 (3.10.2026): Korjattu postauksen ydin (kirjoittajan korjaus): ongelma ei ole yhteen ihmiseen kohdistuva pitkäkestoinen kiusanteko, vaan se, että tekijä kiusaa satoja tuntemattomia kerran saadakseen katsojia